Voihan Riesaa!

Ei nimi koiraa pahenna ellei koira nimeä! 

Meillä on jo vuosia ja vuosia ollut porokoiria perheessä. Ensin oli Kamu, sitten oli Pötky ja nyt on Riesa. 

Riesa täytti juuri vuoden. Niin se vain hänestäkin kasvoi ihana ja luotettava koira meille. Jossakin vaiheessa meinasi usko kyllä loppua. Varsinkin vauvakoira-aika oli haastava kun hän ei oppinut millään sisäsiistiksi. Ja hajotti kaiken mikä ei pakoon päästänyt. Eikä sitä hullunmyllyä vähentänyt se, että perintöprinssimme halusi vuorata kaikki lattiat pissapapereilla. Hän myös leikki koiraa. 

Mutta niin se vain, päivä päivältä oppi asioita. Onneksi Pötky oli vielä silloin mukana touhussa, sillä koirahan oppii paljon paremmin toiselta koiralta kuin esim isännältä. Saatika emännältä :). Ja yhtäkkiä huomasimme, että hei, tämä koirahan menee metsään tarpeilleen. 

Loppu kesästä jouduimme hyvästelemään meidän ihanan The Koiran Pötkyn. Pötky oli 13 vuotias ja vielä muuan päivä ennen kuolemaansa hän oli tosi virkku ja utelias, ihanan rakastettava koira. Pötky oli kuuluisuus, ainakin poromiesten keskuudessa. Sanoipa mulle joku vieras nainen eräässä tilaisuudessa, että oletko sinä se Pötkyn emäntä? No, olenhan minä..

Hyvää taivasmatkaa Pötkylle!

Aikansa Riesakin haki kaveria ja oli tosi allapäin, mutta nyt hänestä on kehkeytynyt tosi innokas kaveri joka lähtee mielellään lenkille, vetämään narua ja ihan mitä vaan missä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.